sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Sarin baby showerit: yllätyksiä ja verkkareita

Helmikuussa esittelemme Sarin tarinan vauvakutsuista – ensimmäisistä, jotka eivät toteutuneet ja toisista, jotka pääsivät maaliin asti. Alla Sarin, 28, tarina, olkaapa hyvä.

- Ensimmäistä lasta odottaessani vauvakutsujen ajankohtana (raskausviikolla 35) olimmekin lähteneet sairaalaan pienokaisen ilmoittaessa tulostaan. Varsinaiset kutsut jäivät siis toteutumatta, mutta ihana vauvakutsuporukka kuitenkin onnistui yllättämään meidät täysin! Koska vauva syntyi sen verran ennen laskettua aikaa, ei kotonamme ollut kaikki vielä valmista ja viimeisteltyä vauvantuloa varten. Niinpä sairaalassaoloaikanamme ystäväni kävivät ostamassa vaippoja, harsoja ja voiteita – kaikkia, mitä alussa voi tarvita! Ja lisäksi he vielä kokosivat vauvan sängyn. Yksi ystävistäni kävi myös ostamassa minulle ensimmäiset imetysliivit sairaalaan. Kokonaisuudessaan kiitos ystävieni, kotiinpaluu oli kertakaikkisen paljon mukavampi kuin jos ensimmäiseksi olisi lähdetty metsästämään vaippoja.

- Toisen lapseni kohdalla raskaus sujui hyvin ärsyttäviä liitoskipuja lukuun ottamatta. Jouduin jäämään sairauslomalle ennen äitiysloman alkua, koska ensimmäinen lapsi syntyi raskausviikolla 35 ja neuvolassa pelkäsivät, että toinenkin tulee "liian aikaisin". Vauva pysyi vatsassa loppumetreille saakka syntyen lopulta viikolla 39. Ystäväni olivat oppineet edellisestä kerrasta; myös vauvakutsujen ajankohtaa suhteessa laskettuun aikaan oli aikaistettu. Kutsut järjestettiin minulle yllätyksenä vanhempieni luona. Ensimmäinen kommentti äidilleni kyllä oli, että et sitten viitsinyt vinkata niin olisin laittanut muuta kuin verkkarit! Äiti oli jo juhlaväellä näin arvellutkin eli kyllä äiti tyttärensä tuntee.


Baby shower



Baby shower



- Kutsuilla oli mukana parhaimmat ystäväni ja anoppini katsoi esikoistani. Ystäväni olivat kaikki tuoneet mukanaan jotain ja herkuttelimme heidän tuomiensa hyvien ruokien parissa. Lisäksi arvailtiin vauvan tulevaa sukupuolta. Arvailin myös ystävieni tuomien vauvakuvien perusteella sitä, mikä kuului kenellekin. Sain myös taitavasti tehdyn vaippakakun, jossa oli vaippojen lisäksi harsoja, M&I-bodyn, tutteja, pari voidetta ja pehmolelu. Käytännöllinen lahja, sillä kaikki tulivat käyttöön jo ensimmäisten kuukausien aikana.

Vaippakakku Baby showerit


- Juhlat olivat kiva yllätys (jopa minulle, vaikka en voi sietää yllätyksiä) ja paikka kotoisa, enkä olisi ehkä halunnutkaan sen masun kanssa mihinkään ravintolaan enää mennä. Joten ihanat juhlat - verkkareistani huolimatta :)

Lue myös:
Marian baby showerit: yllätys ravintolassa
Tiinan baby showerit: herkkuja ja vaaleanpunainen vaippakakku

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Vaipatus meillä ja muualla


Suomessa ja pääosassa Eurooppaa lapset ”vaipatetaan” kertakäyttöisillä vaipoilla. Kertakäyttöiset vaipat koetaan usein yksinkertaisiksi ja vaivattomiksi käyttää. Niitä on myös meillä helposti saatavilla lähes jokaisesta pienemmästäkin kaupasta ja hinta, vaikka voikin tuntua suurelta lapsiperheen pussissa, ei kansainvälisesti kuitenkaan ole huomattavan korkea.

Vaippakakku Muumi Baby vaipoista
Osa vauvoista myös Suomessa vaipatetaan osittain tai kokonaan kestovaipoilla. Kestovaipoilla viitataan markkinoilla oleviin useamman erityyppisiin vaippoihin, jotka käytön jälkeen pestään ja käytetään uudelleen. Vaippakakkukeisarikin neuvottelee mahdollisista yhteistyökumppaneista niin, että alkuvuoden 2016 aikana saataisiin markkinoille myös kestovaipoista tehtyjä vaippakakkuja. Vaippakakut leivotaan kotimaisista laadukkaista Muumi Baby vaipoista.

Osa vanhemmista myös harjoittaa lastensa kanssa vessahätäviestintää. Tällöin vauvalla ei käytetä vaippoja vaan vanhemmat tutkivat lapsen ilmeitä ja eleitä ja vievät tämän tarpeilleen vessaan. Vessahätäviestintä ei kirjoitusten perusteella ole Suomessa kovinkaan suuressa huudossa tai ainakaan laajalle levinnyttä.

Euroopan ulkopuolella esimerkiksi monissa Afrikan maissa ja Kiinassa vaipattomuus on huomattavasti yleisempää kuin Suomessa. Syitä on varmasti monia. Lämpimässä ilmastossa lasta on varmasti helpompi pitää ilman housuja, jolloin vaipankaan puuttuminen ei ole ongelma. Lattiamateriaali (parketti vs. maanpinta) lienee myös vaikuttanut joidenkin valintoihin.

Kysymyksessä on kuitenkin varmasti myös kulttuurikysymys laajemmin. Olisiko vaipattomuus ollut omien lapsieni kanssa todellisempi vaihtoehto, jos asiasta olisi ollut enemmän puhetta esimerkiksi neuvolassa tai ystävieni kanssa? En tiedä, mutta en myöskään ole valmis sanomaan ehdotonta eitä.

Onko teillä kokemuksia vaipattomasta elämästä pikkuvauvan tai pienen taaperon kanssa?






Terveisin,

Tiina/Vaippakakkukeisari

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Vauvantahtisuudesta

Vähän väliä julkisuudessa kuulee vauvantahtisuudesta. On sitten kyse imettämisestä, nukkumisesta tai jopa koko elämän järjestämisestä. Mistä silloin on oikein kysymys?

Vauvantahtisuudella viitataan kaiketi usein vanhempien pyrkimykseen kuunnella vauvaa ja ymmärtää hänen viestejään ja tehdä asiat vauvan tahdissa. Syödään, kun on nälkä; vaihdetaan vaippa, kun se on märkä ja nukutaan, kun väsyttää. Lähtökohtaisesti hyvin loogista ja omasta näkökulmastani kannatettavaa.

Asia ei kuitenkaan ole täysin yksiselitteinen. Esikoiseni synnyttyä, paino tippui kätilöiden mielestä sairaalassa turhankin paljon. Niinpä sairaalassa jo aloitettiin esikoisen herättäminen tietyn tuntimäärän välein syömään, huolimatta siitä kuinka sikeässä unessa äiti tai lapsi oli. Samaa rytmiä neuvottiin jatkamaan kotona ja näin sitä tehtiin. Eikä aikaakaan, kun olimme kaikki kiukkuisia ja väsyneitä – mutta, lapsen paino oli lähtenyt mukavasti nousuun. Onneksi oma neuvolan täti sitten päästi tuoreet vanhemmat pälkähästä ja kertoi, että imetyksessä voidaan siirtyä enemmän lapsen tahtisuuteen ja yölliset herätyskellon soitot voidaan jättää väliin.

Eräällä ystävälläni kukaan kolmesta lapsesta ei suostunut syömään yrityksistä huolimatta tuttia. Lapsilla oli pienet ikäerot ja suuri imemisen tarve. Kun lapsia oli kolme alle kolmevuotiasta ja kuopus päätti ruokailla läpi yöt puolen tunnin välein, lopputuloksen voi vain arvata. Varmastikin enemmän kiukkua ja väsymystä kuin meillä esikoisen kanssa.

Onko lapsentahtisuus siis aina oikea valinta? Itse uskoisin, että ei. Kaikilla meistä on perustarve tulla ymmärretyksi ja kuulluksi, varmasti myös vauvoilla. Ja on tilanteita, jossa voidaan elää täysin vauvantahtisesti. Tärkeintä on kuitenkin, että silloinkin myös muu perhe tuntee tarpeensa tulla ymmärretyksi ja kuulluksi täytetyksi.

Minä tarvitsen unta huomattavasti enemmän kuin mieheni. Niinpä jossain vaiheessa alettiin molemmille lapsille tankkaamaan illalla niin paljon ruokaa kuin mahdollista, oli se sitten lisämaitoa tai puuroa. Siitä huolimatta meillä valvottiin. Osittain lapsentahtisesti ja, kun lapsi meni ja nukkui koko yön, valvoi vain äiti. Ihmetellen, että nukkuuko vauva nyt oikeasti näin hyvin.

Mikä tahansa on teidän perheessänne systeemi – iloista vauvan-, äidin- tai koko perheen tahtisuutta =)





Terveisin,

Tiina/Vaippakakkukeisari

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Tutti vai ei?



Yksi ikuisuusaihe vauvoista keskustellessa tuntuu olevan se, onko tutti hyväksi vauvalle vai ei. Ja jostain ihmeen syystä, kuten niin monissa asioista lapsista tai vauvoista keskustellessa, mielipiteet muuttuvat pikaisesti tulisiksi oman kantansa puolustamiseksi. Tutti on ehdottomasti ainoa oikea väline hyvään lapsuuteen tai pahin asia, mitä vanhempi voi lapselleen tehdä.

Yhtä totuutta tuskin on, koska lapsilla on varmastikin erilaisia tarpeita. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos THL on listannut sivuillaan yleisiä periaatteita tutin käytöstä ja siihen liittyvistä periaatteista.

THL:n mukaan tutti tyydyttää vauvan imemistarvetta. Imemisen tarve on yksilöllinen ja toisilla huomattavasti vahvempi kuin toisilla. Tutti saattaa vähentää kätkytkuolemien ilmaantumista ensimmäisten elinkuukausien aikana. Verrattuna sormien imemiseen, tutista on helpompi luopua, koska sormet kulkevat aina mukana.

Toisaalta, koska imemisen tarve on yksilöllinen kaikilla vauvoilla, on hyvin mahdollista, että kaikki eivät tarvitse tuttia. Tutin käyttö voi lisätä välikorvatulehdusten ilmaantumista. Lisäksi tiheä ja pitkittynyt tutin käyttö voi aiheuttaa purentavirheitä ja hampaiden reikiintymistä.

Itselläni molemmat lapset ovat syöneet tuttia. En silti ole tutin puolestapuhuja enkä sitä vastaan puhuja. Ensimmäisen lapseni kohdalla välttelin aihetta neuvolassa, koska pelkäsin tulevani arvostelluksi asian suhteen. Toisen lapsen kohdalla olin ostanut tutit ja pakannut ne jo sairaalalaukkuun, enkä etukäteisolettamani mukaan saanut yhtään negatiivista kommenttia asian suhteen.

Ja näinhän sen pitäisi ollakin! Jokaisen lapsen kohdalla päätös tehdään vauvan ja vanhempien tarpeiden mukaan.

Onnellisia tutillisia päiviä – tai tutittomia – kumpi teidän perheessänne onkin parempi!






Terveisin, 

Tiina/Vaippakakkukeisari